Kansanmusiikki kumpuaa nummilta
Irlannin kelttiperimään nojautuvan musiikin juuret ovat lähtöisin sen sydämestä, maaseudulta. Alun perin irlantilainen kansanmusiikki oli tarkoitettu juhlissa kuunneltavaksi ja tanssittavaksi. Vanhimmat lyriikat ovat olleet iirinkielisiä ja sävellykset ovat syntyisin maaseudulta. Vanhimpana irlantilaisena instrumenttina voidaan pitää ihmisääntä. Tunnetuin perinnelaulun tyyli on nimeltään sean-nós, niin kutsuttu vanha tyyli. Vanha tyyli perustuu lauluun, joka esitetään ilman säestystä intiimissä tilaisuudessa, kuten häissä tai hautajaisissa. Maan omia perinnesoittimia edustavat irlantilainen säkkipilli (uilleann pipes) sekä bodhrán, yksikalvoinen kehärumpu ja riittisoitin. Irlantilaisen musiikkitradition kenties tunnetuin ja yksi vanhimmista soittimista on harppu, joka esiintyy apilan ohella vihreäväritteisen maan symbolina. Vanhin löytynyt harppu on peräisin ajalta 1000-luvun lopulla. Muita irlantilaisessa musiikissa tyypillisesti käytettyjä soittimia ovat esimerkiksi viulu, huilu, pilli, haitari, bouzouki ja kitara. Kansanmusiikin suosio nousee  Sekä kansanmusiikki että taidemusiikki tunnettiin Irlannissa 1600- 1700 -lukujen vaihteessa. Tuohon aikaan kansanmusiikkia pidettiin eritoten rahvaan väestön huvittelumuotona. Todellisuudessa taidemusiikki ja kansanmusiikki eivät kuitenkaan eronneet toisistaan. Kahden tyylisuunnan yhdistelijänä ja kansanmusiikin suosion tienraivaajana toimi sokea harpunsoittaja Turlough O’Carolan (1670- 1738). Uranuurtaja O’Carolan ihaili erityisesti italialaissäveltäjiä, joita myös yläluokkaiset taiteenrakastajat harrastivat. O’Carolania pidetään syystä Irlannin kansallissäveltäjänä ja kansanmusiikin lähettiläänä.
O’Carolanin kaltainen musiikintekijälegenda oli runoilija Thomas Moore (1779- 1852). Moore puolestaan yhdisteli musiikissaan omia romanttisia sanoituksiaan perinteisiin melodioihin. Koko 1800- luvulla kirjoitettua musiikkia yhdistävätkin tunteikkaat tarinat Irlannin kulttuurin vehreiltä syntyseuduilta. Kriisivuodet koettelivat kulttuuriaMaata kohtasi ehkäpä sen historian suurin katastrofi vuosina 1845- 1849, kun nälänhätä johti miljoonan ihmisen maastalähtöön sekä 1,5 miljoonan ihmisen kuolemaan. Nälänhätä synnytti osaltaan tarpeen musiikintekoon, ja karmeiden vuosien jälkeinen musiikinkeruu tuottikin runsain mitoin hedelmää. Vuonna 1903 kapteeni Francis O’Neill julkaisi teoksen ”Music of Ireland”. Teoksessa esitelty Yhdysvaltojen irlantilaisilta kerätty materiaali saavutti tunnettavuutta Atlantin molemmin puolin. Se turvasi kulttuurin säilyvyyden myös läpi tulevien vuosien, joina Irlanti kävi läpi vapaussodan ja sisällissodan. Kun Irlannista tuli vapaavaltio vuonna 1921, monet maaseutujen muusikot kokivat tarpeelliseksi jättää maansa, mikä aiheutti jälleen suuren kadon Irlannin musiikkikulttuuriin. Irlantilaisen musiikin tilaa pyrittiin kiivaasti virvoittamaan Irlannin folkloristiikan komission taholta vuonna 1942. Tuolloin säkkipillin soittaja ja laulaja Séamus Ennis (1919- 1982) palkattiin kiertämään maaseutuja ja keräämään talteen kaiken löytämänsä musiikin. 1940- luvulta lähtien musiikki löysi tiensä myös Brittein saarten pubeihin, joissa Irlannista muuttaneet kuluttivat aikaansa työpäiviensä päätteeksi. Näistä pubeista tuli kansanmusiikin herättelijöitä; pubeissa soitettiin ja laulettiin Irlanti kuuluville. Musiikkia äänitettiin talteen ja se palasi jälleen pikkuhiljaa alkuperäisille juurilleen. 1960- ja 1970-luvuilla maailmalla koettu folk-musiikin nousu saavutti myös Irlannin. Lukuisat kuuluisat tähdet edistivät irlantilaisten balladien ja kansanlaulujen tunnetuksi tekemistä. Näitä nimiä olivat muun muassa Finbar, Eddie Furey, Sweeney’s men sekä the Johnston’s. Sanoma musiikista leviääVaikka Irlannin siirtolaisuus ja 1840-luvun nälänhätä ovat edesauttaneet Irlannin kulttuurin katoamista, maan musiikkikulttuuri on värikästä ja elinvoimaista. Viime aikoina irlantilaista kansanmusiikkia ovat alkaneet elävöittää uudet tyylit ja variaatiot. Irlantilainen musiikki ja pubit kulkevat yhä edelleen vankasti käsi kädessä, ja pitkät soittosessiot oluttuopin äärellä ovat tämän päivän musiikkiperinnettä tavallisimmillaan. Irlannin kasvu Brittien varjosta osaksi Eurooppaa on antanut senkaltaista itseluottamusta, jonka perusteella on kyetty arvostamaan mennyttä myös musiikissa. Vahva kunnioitus omaa kulttuuriperimää kohtaan ei ole jäänyt muiltakaan huomioimatta; esimerkiksi irlantilaiseen tanssiin ja musiikkiin perustuva Riverdance-show sai lähes koko maailman polvilleen 1990-luvun lopulla. Irlannin kansanmusiikki on ilmiö, jollaiseen muu kansanmusiikki ei ole yltänyt. Lähteet: Geoff Wallis & Sue Wilson: The Rough Guide to Irish Music Kenny Mathieson: Celtic Music Sliotar soittaa kansanmusiikkia raikkaalla otteellaSliotar on irlantilaisen kansanmusiikin soittamiseen keskittyvä kolmijäseninen bändi. Bändissä soittavat dublinilaiset muusikot Ray MacCormack (pilli, irlantilainen säkkipilli, laulu), Des Gorevan (rummut, perkussiot) sekä Helsingissä syntynyt J.P. Kallio (kitara, bouzouki, kantele, laulu).  Sliotar-bändi syntyi vuonna 1997, kun Ray MacCormackia, Des Gorevania ja Klaus Harveyta pyydettiin esiintymään Pyhän Patrickin päivänä dublinilaisessa pubissa. Muusikoiden omalaatuinen soundi ja lahjakkuus johtivat pian mittaviin konserttikiertueisiin, ja yli 200 keikkaan vuodessa. Klaus Harveyn jätettyä bändin kiireidensä vuoksi vuonna 2000, tilalle saatiin suomalaissyntyinen kitaristi J.P. Kallio.
Bändin musiikin juuret ovat Irlannin kansanmusiikissa, lisättynä aavistuksella omaperäisyyttä. Muusikoiden vahvat musiikilliset taustat ja kokemus erilaisista kokoonpanoista kuuluvat heidän musiikissaan. Bändin suosio on vienyt sen esiintymislavoille ympäri Eurooppaa; bändi on keikkaillut muun muassa Suomessa, Ranskassa, Tsekissä, Belgiassa ja Hollannissa. Tällä hetkellä Sliotarille ollaan myös rakentamassa omaa studiota. Sliotarilta on ilmestynyt kolme levyä. Tuorein tuotos ilmestyi marraskuun lopulla vuonna 2005, ja kyseisellä levyllä on kuultavissa myös suomalaisperinnettä edustavaa soitinta, kanteletta. Bändin uudistuneet kotisivut löytyvät osoitteesta: http://sliotarmusic.com/. Sini Kukkonen
|
